Etsi elokuvan tai muun esityksen nimellä syöttäen vähintään kolme merkkiä. Voit myös tehdä haun näyttelijän tai ohjaajan koko nimellä. Etkö löytänyt haluamaasi? Olemme keränneet tämän sivun alaosaan linkkejä haetuimpiin muihin aiheisiin.
Ihmeellinen Beverly Luff Linn (2018), Tropical Cop Tales (2018-2019) ja nyt Night Visions -festivaaliohjelmistossa ensiesityksensä Pohjoismaissa saava uunituore Ebony and Ivory ovat töitä, joista visionääri Jim Hoskingin jäljen tunnistaa välittömästi. Jo mestarin ensimmäinen pitkä elokuva The Greasy Strangler paiskaa tiskiin saman omintakeisen työkalupakin täydellä voimalla. Näennäinen rosoisuus kätkee taakseen myös kutkuttavaa vaaran tuntua.
Hätkähdyttävän varmaotteinen A Desert yhdistää neo-noiria ja kauhuvaikutteita tavalla, joka tuo mieleen David Lynchin Lost Highwayn. Maineikkaan Tribeca Film Festivalin Midnight-sarjassa maailmanensi-iltansa saanut Joshua Erkmanin ensimmäinen pitkä ohjaus on vuoden väkevimpiä debyyttejä. Maisemavalokuvaaja Alex (Kai Lennox) kierää aavikkokyliä etsimässä kadonnutta Amerikkaa ja uutta inspiraatiota. Autioituneissa kauppakeskuksissa ja puolityhjissä motelleissa hän törmää paikallisiin, joille pahoinvointi on arkipäivää. Esteetikon eteen aukeaa maisema, jollaiseen ei tohtisi koskea kepilläkään.
Kepeän aikamatka-scifin erikoisosaaja, Night Visions Audience Awardin kahdesti voittanut Junta Yamaguchi (Beyond the Infinite Two Minutes, River - Päättymätön kylpyläloma) saa nyt haastajan maanmiehestään. Junichi Yasudan A Samurai in Time risteyttää aikamatkateeman ja eeppisen samurai-tarinan. Kansainvälinen vastaanotto osoittaa, että haasteella on katetta: A Samurai in Time voitti elokuussa aasialaisten elokuvien sarjan yleisöpalkinnon Pohjois Amerikan tärkeimmällä genre-elokuvafestivaalilla Montrealin Fantasiassa.
1990-luvun videoprovokaatioiden erikoisosaaja Scooter McCrae (Shatter Dead, Sixteen Tongues) palaa pitkän elokuvan pariin 25 vuoden tauolta. Ja perustellisesti kouraisevalla tavalla palaakin. 16-milliselle filmille kuvattu Black Eyed Susan on Gaspar Noé -kaliiberin isku katsojan vyön alle. Kriitikot ovat verranneet lopputuloksen ilkeyttä myös Pasolinin Salòon (1975). Verrokit paljastavat, että nyt on tarjolla mielipiteet takuulla jakavaa sisältöä. Keskiössä on ihmistä täydellisesti muistuttava seksirobotti Susan (Yvonne Emilie Thälker), joka on ohjelmoitu nauttimaan kaltoinkohtelusta.
Restauroitujen klassikkoelokuvien esittäminen kuuluu Cannesin arvovaltaisten elokuvajuhlien rutiineihin. Rivieralla ensi-iltansa saanut Caligula: The Ultimate Cut ei kuitenkaan ole mikä tahansa tuunaus, vaan oikaisu yhteen elokuvahistorian suurimmista vedätyksistä. Tinto Brassin vuonna 1979 ohjaama Caligula on kantanut maailman kalleimman pornoelokuvan mainetta. Vaikka ohjaajaksi palkattiin Salon Kittyllä (1976) meritoitunut erotiikan erikoismies, antiikin Rooman irstaimman keisarin henkilökuvan ei alun perin pitänyt sisältää jynkkyä.
Brittikauhun kruununjalokivi The Wicker Man eli Uhrijuhla (1973) tunnetaan Christopher Leen roolista, jonka ikoni itse kohotti kaikkien aikojen suosikikseen. Ohjaaja Robin Hardy (1929–2016) on sen sijaan monille mysteeri. Kuka oli tv-mainoksilla itsensä elättänyt mies, joka ohjasi esikoisenaan "kauhun Citizen Kaneksi" tituleeratun mestariteoksen ja katosi sitten takaisin tuntemattomuuteen? Children of The Wicker Man kertoo Hardyn ja hänen tunnetuimman työnsä tarinan poikkeuksellisen intiimistä näkökulmasta.
Marraskuun 2024 Night Visions -ohjelmistossa tarjoillaan jälleen kompakti paketti Suomen taatusti tuoreimpia lyhytelokuvia, jotka sivuavat tavalla tai toisella festivaalin genrepainoitteista kattausta. Luvassa on siis fantasiaa, kauhua ja scifiä, kenties myös toimintaa ja mustaa komediaa. Kaikki Cult of Euphoria 2024 -näytöksen lyhytelokuvat ovat valmistuneet alusta loppuun noin kolmen päivän aikana Euphoria Borealis ry:n järjestämässä työpajassa Helsingissä 25.-27. lokakuuta 2024. Tämän tekstin kirjoitushetkellä elokuvien sisällöstä ei ollut vielä tietoa.
Onnistuneimpien kummituskomedioiden kaanoniin kohotetun Tim Burtonin Beetlejuicen jatko-osasta on kohkattu kiivaasti tänä syksynä. Nyt Kaukoidästä ponnistaa vielä monin verroin hauskempi, kekseliäämpi, koskettavampi sekä verisempi kauhun ja komedian risteytys. Arvokkaimman mahdollisen laatuleiman Dead Talents Society sai syyskuussa, kun se esitettiin maailman suurimman elokuvatapahtuman Toronton festivaalin Midnight Madness -sarjassa. Pari viikkoa myöhemmin Yhdysvaltojen tärkeimmän genre-elokuvafestivaalin Fantastic Festin yleisö äänesti sen vuoden parhaaksi elokuvaksi.
Kuka voittaisi, jos spartalaiset ja cowboyt ottaisivat mittaa toisistaan? Entä toisen maailmansodan sotilaat ja viikingit? Barbaarit ja atsteekit? Tulevaisuudessa teknologia antaa mahdollisuuden siirtää ihmisiä ajan virrassa ja ratkoa historiallisia biiffejä lähitaisteluissa, joita tarjoillaan sirkushuveina kansalle. Promoottorien epäonneksi (1980-luvun) moderni kyttä Ryan Taylor (Eric Johnson) joutuu mukaan tappavaan pudotuspeliin. Niljakas valmentaja Fischer (1980-luvun Karate Kidien pahis Martin Kove) on kiinnostunut vain voittajista ja spektaakkelimaisista kuolemista.
Finlandia-gaala on syksyn Night Visions -festivaalin perinne, jossa kotimaisen elokuvan harvoin nähtyjä erikoisuuksia on kohotettu valokeilaan vuodesta 2009 saakka. Nyt tarjolla on todella uniikki tapaus: teatterilevityksessä alle 2 500 katsojaa kerännyt Rundi on lähestulkoon kadonnut. Se on esitetty kerran televisiossa vuonna 1991. Tallennejulkaisuja ei ole. Rundi on suomalaisen elokuvahistorian outolintu: uskonnollisten piirien rahalla tehty kovaotteinen rikoselokuva.
Australialainen In Vitro yhdistää tieteiselokuvaa ja kauhuelementtejä hienovaraisesti perhedraaman raameihin. Visuaalisesti mykistävä, uhkan tuntua taitavasti rakentava scifi-trilleri on myös syväluotaava kuvaus rikkinäisestä parisuhteesta. Lähitulevaisuuden dystopiassa karjatalous on mahdotonta ilmastonmuutoksen vuoksi. Ahdinkoon ovat ajautuneet myös maatilalla aution tasangon keskellä asuvat Jack (Ashley Zukerman, Succession) ja Layla (Talia Zucker, Lake Mungo). Jackin navetassa tekemät geeniteknologiset kokeet voisivat pelastaa pariskunnan toimeentulon paikallisen teurastamon avustuksella.
Night Visions -päätöselokuviksi on pyritty aina valikoimaan todellisia poikkeusyksilöitä. Parhaimmillaan ne täräyttävät katsojalta luulot pois ja pakottavat pohtimaan sunnuntaiaamun tunteina, onko kyse valkokangaselämyksestä vai sittenkin logiikkaa kaihtavasta, kuumeisesta houreunesta. Alkuperäisen Karate Kid -trilogian tuottajan R. J. Louisin neronleimauksesta syntynyt Mac and Me on juuri tällainen elokuva. Stewart Raffillin (Tammy and the T-Rex, NV 2020) ohjauksen nimikko-olio hätkähdyttää jo ulkonäöllään.
Meksikon genre-elokuvan mestarin viittaa sovitellaan yleensä Guillermo del Toron (s. 1964) harteille. Nuoremmasta tekijäpolvesta Isaac Ezban (s. 1986) on tällä hetkellä maestron varteenotettavin haastaja. Ezbanin viidennessä pitkässä elokuvassa Stephen King -klassikko Stand by Me - Viimeinen kesä kohtaa viruskauhun ja Kärpästen herran post-apokalyptisessä kehyksessä. Párvulos: Children of the Apocalypse tarkastelee tuhon jälkeistä maailmaa kolmen nuoren veljeksen silmin.
Mieleenpainuvan kostoelokuvan voi loihtia perinteisistä aineksista, kunhan henkilöhahmot ja tapahtumapaikka ovat freesejä. Sayarassa turkmenistanilainen maahanmuuttajanainen lähtee veriselle kostoretkelle. Ohjaaja Can Evrenol teki kansainvälisen läpimurtonsa houreisella debyytillään Baskinilla (2015). Sitä seurasivat Lovecraft- ja Argento-vaikutteinen uskontokulttikauhu Housewife (NV 2018) sekä osio folk horror -antologiassa The Field Guide to Evil (myös NV 2018). Sayara on askel kohti maanläheisempää kerrontaa.
Juuri kun luulit, että on turvallista istahtaa WC-pöntölle... Scared Shitlessissä pelkoa ei aiheuta edellisillan tulisten tacojen kosto vaan kerrostalon putkistossa asusteleva terävähampainen geenimutanttiliero, joka käy nälissään kiinni jokaiseen tarjolle asettuvaan berberiin. Jäyhä isä Don (Steven Ogg, mm. The Walking Dead) ja bakteerikammoinen poikansa Sonny (Daniel Doheny) ovat putkimiehiä, jotka ajautuvat ratkomaan kivuliaaksi katalysoituvaa tilannetta viemärinrassauskeikallaan.
Viime vuonna viisikymppisiään viettänyt, kriitikoiden ja katsojien laajalti ylistämä pakanakauhun klassikko The Wicker Man on jälleen ajankohtainen. Syynä on ohjaaja Robin Hardyn poikien Dominic ja Justin Hardyn poikkeuksellinen dokumentti Children of The Wicker Man, joka sai maailmanensi-iltansa Lontoon FrightFest tapahtumassa elokuussa ja nähdään luonnollisesti nyt myös Night Visions -festivaalikattauksessa. Tarinassa Edward Woodwardin (tv-sarja Kutsukaa McCall) näyttelemä vanhurskas poliisi Howie saapuu selvittämään nuoren tytön katoamista syrjäiselle saarelle.
Hongkongissa sijainnut Kowloon Walled City oli valtava sokkelo, slummi, jonne poliiseja ei soitettu ja jossa rikollisuuden eri muodot rehottivat. Se purettiin vuonna 1993. Tämän vuoden Cannesin festivaalin Midnight-sarjan kovin luu Twilight of the Warriors: Walled In on 1980-luvulle sijoittuva paluu tähän "maailman suurimpaan vallattujen talojen kompleksiin". Se on myös pyörryttävä sukellus Hongkong-toiminnan kulta-aikoihin, kun ennennäkemättömän innovatiiviset stuntit ja tappelut pakottivat kelaamaan ja katsomaan kohtauksia uudestaan.
Teatterissa luovan uransa aloittanut Clive Barker (s.1952) ponnisti kerralla kauhumaailman huipulle vuosina 1984−1985 julkaistuilla Veren kirjat -antologioilla. Stephen King ylisti tulokasta kauhun tulevaisuudeksi. Kosmisen kauhun perinteestä ammentavat hittikirjat avasivat brittilupaukselle uusia ovia. 1970-luvulla Barker ohjasi lyhytelokuvia. Underworld on ensimmäinen pitkä elokuva, jonka käsikirjoittamiseen hän osallistui. George Pavloun ohjauksessa kirjailijalle ominainen alakulttuurikiinnostus yhdistyy David Cronenbergin tieteiskauhua muistuttaviin ideoihin.
Blind Beast tunnetaan poikkeuksellisesti aikaa kestäneenä "ero-guron" eli japanilaisen eroottisen groteskin elokuvan merkkiteoksena. Nyt ensimmäistä kertaa Suomessa esitettävä, pieteetillä toteutettu 4k-restaurointi sai maailmanensi-iltansa Aasian tärkeimmällä genre-elokuvafestivaalilla Etelä-Korean BiFanissa heinäkuussa. Elokuvan vahvasti hypnoottisen tunnelman luovat 1960-luvun uuden aallon kuvallinen rohkeus sekä tarinan pohjana oleva, lähes sata vuotta vanha romaani, jonka kirjoitti mysteeri- ja jännityskirjoista yhä vinompiin seksuaalisiin teemoihin edennyt Edogawa Rampo.
Vaikuttavan uran tuottajana tehnyt Ant Timpson (Turbo Kid, The Greasy Strangler, Ebony and Ivory) debytoi ohjaajana kieronhauskalla Come to Daddy -trillerillä (NV 2019). Bookworm kurvaa letkeämpiin maisemiin unohtamatta ohjaajalle ominaista mustaa huumoria ja pitkäaikaista yhteistyökumppania Elijah Woodia. Uuteen-Seelantiin sijoittuva Bookworm on omintakeinen sekoitus kasvukuvausta, asennekomediaa ja 1980-luvun Spielberg-elokuvien ihmeen tuntua. Mildred (Nell Fisher) on 11-vuotias älykkö, jolle David Copperfield on tuttu Charles Dickensin kirjallisuudesta.
WolfCop-kauhukomedioista (NV 2014 & 2017) muistettava kanadalaisohjaaja Lowell Dean antaa väkevän näytön vakavampien genrerekisterien hallinnasta. Die Alone on brutaali ja kouraiseva, osin myös surumielinen kuvaus maailmanlopusta. Ethan (Douglas Smith) herää keskellä tuhoutunutta maailmaa muistamatta, mitä on tapahtunut. Hiljalleen nuorelle miehelle selviää, että kasvipohjainen virus on runnellut sivilisaation ja muuttanut ihmiset zombimaisiksi saalistajiksi. Inhimillisen elämän rippeitä pitävät yllä vain Ethanin kaltaiset satunnaiset selviytyjät.
Night Visions -suosikki Jim Hosking (The Greasy Strangler, Ihmeellinen Beverly Luff Linn, Tropical Cop Tales) liikkuu elokuvantekijänä täysin omassa rekisterissään. Tästä todistaa jo auteur-mestarin uutuuden aihevalinta: Ebony and Ivory on elokuva pop-musiikin jättiläisten Paul McCartneyn ja Stevie Wonderin kuvitteellisesta kohtaamisesta piilopirtillä Skotlannissa 1980-luvun alussa. Musiikkimaailman nerot tapaavat nyt ensi kertaa kartoittaakseen, sujuuko juttu ja kohtaavatko kemiat.
Eight Postcards from Utopia on ääriharvinainen esimerkki siitä, kuinka säälimättömän yhteiskunta- ja kulutuskritiikin voi kääriä täysin hulvattomaksi yltyvään pakettiin. Kommunismin kaatumisen jälkeisen ajan romanialaisista tv-mainoksista koostettu kollaasielokuva tarjoilee herkullista ajankuvaa Itä-Euroopasta. Elokuva jakaa mainosten haavemaailman nimensä mukaisesti kahdeksan temaattisen otsikon ja epilogijakson alle. Suurta osaa kuvastosta leimaa luonnollisesti sosialismin ihanteen murskautumisen synnyttämä yltiöpäinen toiveikkuus ja usko satumaisiin taloudellisiin ihmeisiin.
Etelä-Koreassa on yli 70 000 kristillistä kirkkoa. Ne eivät ole turvassa demonisilta voimilta sen enempää kuin länsimaiset vastineensa. Tästä ammentaen Exorcism Chronicles tarjoilee harvoin nähtyä korealaista riivaajakauhua, jossa päähenkilö on epäpuhtaita henkiä manauksen keinoin torjuva katolinen pappi. Uutta suursarjaa pohjustava animaatio perustuu valtavan suosittuihin The Soul Guardians -kirjoihin ja -nettisarjakuviin. Soulissa demonin kirkossa kohdannut hengenmies Park saa avunpyynnön tutulta buddhalaismunkilta.
Invention törmäyttää kutkuttavan lo-fi-scifin ja tragikoomisen draaman hämmästyttävän tuoreella kierteellä. Samalla lopputulos on kuin ilahduttava tuulahdus 1990-luvun amerikkalaisen indie-elokuvan kiinnostavimmalta laidalta. Juoni kietoutuu Carrien (Callie Hernandez, The Endless, Alien: Covenant) isältään perimän eriskummallisen aparaatin ympärille. Omakotitalon komeroon kätketyn keksinnön prototyypillä on jo isän sille haalima käyttäjäkunta. Koehenkilöt uskovat kojeen lääketieteellistä läpimurtoa petaavaan voimaan, vaikka viranomaiset ovat kieltäneet laitteen foliohattuhenkisenä huuhaana.
Vain muutamalla otoksella mestarillisesti kuvatun, ääri-intensiivisen kauhutrillerin tapahtumat sijoittuvat yhteen iltaan. David Moreaun (Them, The Eye) seitsemännen pitkän ohjauksen ytimessä itää aggressiivisesti leviävä virus, joka aiheuttaa sairastuneissa kyltymätöntä verenhimoa ja eläimellistä raivoa. Romain (Milton Riche) testaa uutta muuntohuumetta ennen kuin vie sitä Anaïsille (Laurie Pavy), Julialle (Lucille Guillaume) ja muille ystävilleen illan bileisiin. Kokeilukeikan jälkeen on vielä pistäydyttävä kotona.
Kirjallisen kosmisen kauhun kantaisän H.P. Lovecraftin (1890-1937) työt ovat elokuvantekijöille haaste, jota ryhdytään taklaamaan säännöllisin väliajoin. Telepathic Letters lähestyy aihetta täysin uudenlaisesta kulmasta. Novellimuotoisen fiktion sijaan se rakentuu Lovecraftin kirjeenvaihdolle aikalaisensa, portugalilaisen prosaistin, modernistin ja okkultistin Fernando Pessoan (1888-1935) kanssa. Pessoan tiedetään kaveeranneen esimerkiksi Aleister Crowleyn kanssa, mutta Lovecraftia hän ei koskaan tavannut.
1 t 15 min
Ensi-ilta: 13.11.2024
1 t 15 min
Ensi-ilta: 13.11.2024
NV24: Bad Faith - Christian Nationalism's Unholy War on Democracy
Bad Faith on kylmäävä dokumentti, jonka absurdien faktojen ilotulitus vetää hiljaiseksi. Myös Hollywood-fiktiota tuottaneen Stephen Uljakin (mm. Ripley Under Ground) ja Christopher Jacob Jonesin ensimmäinen yhteinen pitkä ohjaus seuraa Yhdysvaltojen uskonnollisen oikeiston pelikirjan rakentamista 1970-luvulta nykyhetkeen. Nopeaksi leikattu, valtavaan tietomäärään ja haastattelumateriaaliin nojaava elokuva piirtää amerikkalaisesta yhteiskunnasta kuvan, joka tuomittaisiin fiktiossa epäuskottavaksi. Reittikarttana toimii Paul Weyrichin (1942−2008) ura ja miehen vuonna 1983 kirjoittama manifesti.
Vincent Grashaw teki lähtemättömän vaikutuksen kauhudraamallaan What Josiah Saw (2021), joka sai Night Visions -ohjelmistossa ensiesityksensä kotimaansa ulkopuolella. Sen tavoin myös ohjaajan tarkoin hallittu uutuus pakenee selkeää lajityyppikarsinointia. Bang Bang on jännitysdraama, joka saa hetkittäin lisäkierroksia intensiivisestä nyrkkitappelutoiminnasta. Grashaw'lle tärkeintä ovat kuitenkin huolella rakennetut henkilöhahmot. Niistä keskeisimmän herättää vereslihaisesti eloon Tim Blake Nelson, toistasataa roolia tehnyt sivuosien spesialisti.
Genre-elokuvahistorian keskeiseksi analyytikoksi noussut dokumentaristi Alexandre O. Philippe (78/52 - Psykon salaisuudet, Memory: The Origins of Alien) löytää oman kulman myös modernin kauhun klassikkoon. Tobe Hooperin The Texas Chain Saw Massacre (1974) esitteli teinikauhun sekä maaseudun ja kaupungin jännitteestä ammentaneiden perähikiäkuvausten pohjapiirrokset. Mekaanisten tapporallien kantaisä oli kuitenkin taiteellisesti kunnianhimoista avantgardea, jonka 16-millisissä kuvissa autenttinen pelko yhdistyi yhteiskunnalliseen ymmärrykseen.
Toimittajana uransa aloittanut Luigi Cozzi (s. 1947) tutustui 1970-luvun alussa Dario Argentoon ja aloitti pitkäaikaisen yhteistyön italokauhun mestarin kanssa. Cozzin oma suosikkilaji oli scifi, jonka parissa hän teki tunnetuimmat ohjauksensa. 1980-luvun taitteessa alamäessä ollut italialainen elokuvateollisuus nojasi voimakkaasti amerikkalaisten hitti ideoiden luovaan kierrätykseen.
Inhon aikaansaaminen Terrifier-henkisellä graafisella retostelulla on monin verroin helpompaa kuin syvemmältä kumpuavan, aidon ja kestävän pelon tunteen iskostaminen katsojaan. Oddity ottaa jälkimmäisen tyylilajin tehokirjon haltuun partaveitsen tarkkuudella. Vaikka Longlegs yritti monen mielestä parhaansa, vuoden vaikuttavimmasta kauhuelokuvasta on vastuussa Damian Mc Carthy, jo Caveat-debyytillään (NV 2021) lähtemättömän vaikutuksen tehnyt irlantilaistaituri. Erikoisten esineiden antiikkiliikettä emännöivä sokea Darcy on menettänyt sisarensa epämääräisissä olosuhteissa.
Cannesin festivaalin Midnight-sarjassa ensiesityksensä saanut Jean-Cristophe Meurissen Bloody Oranges (NV 2021) oli yhdistelmä taide-elokuvan arvaamattomuutta ja kuristavaa huumoria. Lopputulos oli niin väkevä, että se haastoi Quentin Dupieux’n aseman kieron komedian kuninkaana. Cannesin Directors' Fortnight -sarjan päätöselokuvana maailmanensi-iltansa saanut Plastic Guns tarjoaa uuden näytteen mannereurooppalaisen sakeuden ytimestä. Pikimusta komedia ammentaa tosielämän murhamysteeristä, Dupont de Ligonnèsin perhesurmasta.
Marraskuussa 2015 Richard Stanley (s. 1966) vieraili Night Visions -festivaalilla Helsingissä. Scifi- ja kauhuhiteistä Hardware ja Dust Devil sekä esoteriadokumenteista tunnettu ohjaaja nautti vielä kulttimainetta. Salatieteisiin erikoistunut toimittaja Perttu Häkkinen (1979−2018) haastatteli Stanley'ä The Secret Glory -dokumentin näytöksessä. Myöhemmin Häkkinen matkasi tapaamaan Stanley'ä Ranskaan, Pyreneiden vuoristossa sijaitsevaan Montségurin kylään. Mukaan lähti ohjaaja Otso Tiainen (Sami Yaffa - Sound Tracker -sarja). Myyttinen Montségur veti puoleensa vaihtoehtoihmisiä.
Euroopassa tehtailtiin 1970-luvulla kiireen vilkkaa tulkintoja Hollywood-kassamagneettien teemoista. Kun Tähtien Sodasta tuli valtava menestys, pääsi Luigi Cozzin seikkailu Starcrash pikavauhtia tuotantoon. Cozzin avaruusoopperassa Tähtien sodasta muistuttaa eniten tarinakehys hyvän ja pahan taistelusta, jossa panoksena on koko universumin kohtalo. Kuvista paistaa velka Jean-Claude Forestin Barbarella-sarjakuvalle ja sen filmatisoinnille. Tehostekavalkadissaan se kumartaa myös Ray Harryhausenin mestaroimille efekteille fantasiaklassikossa Jason and the Argonauts.
Ohjaaja-käsikirjoittaja JT Mollner osoittaa, että jopa ryöstöviljelty sarjamurhaajatrillerin lajityyppi on mahdollista elvyttää palvelemaan aidosti innovatiivista kerrontaa. Avaimia ovat vimmainen kekseliäisyys ja uhkarohkean korkealle viritetty energiataso. Ääri-intensiivisellä takaa-ajojaksolla käynnistyvä Strange Darling pilkkoo tarinansa kuuteen osaan. Niitä ei tarjoilla aikajärjestyksessä. Ratkaisu pakottaa katsojan kalibroimaan odotuksensa uuteen asentoon kerta toisensa jälkeen. Kahdesta keskushenkilöstään maltilla uusia puolia paljastava käsikirjoitus on mykistävän kekseliäs.
The Black Cat liittyy 1970-luvun alussa yhteistyön aloittaneiden Luigi Cozzin ja Dario Argenton urapolkuun erikoisella tavalla. Kun Suspirialla (1977) ja Infernolla (1980) käynnistynyt Argenton The Three Mothers -trilogia ei ottanut valmistuakseen, maestron ex-vaimo,näyttelijä Daria Nicolodi tarjosi kolmannen osan käsikirjoitusta Cozzille. Visio ei lopulta tyydyttänyt naista, mutta Cozzi eteni hänen luvallaan tuotantoon. Metatasolle kurkottelevassa The Black Catissä seurataan trilogian viimeisen elokuvan kuvauksia.
Kun Arnold Schwarzenegger nousi maailmanmaineeseen Conan - barbaarin (1982) myötä, myös 1980-luvun kuumin elokuvayhtiö Cannon Films tajusi tilaisuutensa koittaneen. Herculeksen pääosaan pestattiin Lou Ferrigno, tv:stä tuttu Hulk ja Arnoldin kilpakumppani kehonrakennusareenoilta. Ohjaajaksi kiinnitettiin Luigi Cozzi, joka oli todistanut Starcrashillä (1978) kykynsä suoriutua fantasiaseikkailusta maltillisella budjetilla.
