Joulutarina on Juha Wuolijoen ohjaama koko perheen elokuva, joka kertoo koskettavan tarinan perheensä menettäneestä Nikolas-pojasta. Nikolas kasvaa syrjäisessä Lapissa huolehtivaisten kyläläisten ottopoikana, mutta vasta erakoituneen puusepän Iisakin ankarassa opissa hänestä varttuu kaikkien rakastama maailman tunnetuin henkilö - joulupukki. Elokuvaa tähdittävät Hannu-Pekka Björkman, Kari Väänänen, Laura Birn, Mikko Leppilampi, Minna Haapkylä, Mikko Kouki, Otto Gustavsson sekä Antti Tuisku.
Fingerpori on komedia ikiaikaisesta vitsauksesta nimeltä rakkaus. Neljän toisiinsa niveltyvän episodin kautta näemme, kuinka rakkauden nälkä sysää korruptoituneen kaupunginjohtajan Aulis Homeliuksen, saamattoman tutkijan Heimo Vesan, rääväsuisen baarinpitäjän Rivo-Riitan ja päihdeongelmaisen lähihoitajan Krapula-Päivin toimintaan, josta ei absurdia Fingerpori-komiikkaa saati noloja tilanteita puutu. Kaikella on hintansa, mutta mikä on rakkauden?
Mika Kaurismäen uusi elokuva Mestari Cheng on draamakomedia hyvästä ruuasta, Lapista ja erilaisten tapojen kohtaamisesta hyvässä hengessä ja ruohonjuuritasolla. Se on tarina erilaisista kulttuureista tulevien tavallisten ihmisten yllättävästä tapaamisesta ja tutustumisesta, kun kiinalainen mestarikokki Cheng saapuu sattumalta poikansa kanssa suomalaiseen syrjäkylään. Elokuvan pääosissa nähdään Chu Pak Hong, Anna-Maija Tuokko, Kari Väänänen, Vesa-Matti Loiri ja Lucas Hsuan. Elokuva on kuvattu Raattamassa, Kittilässä, Sodankylässä ja Kiinassa.
Noin viisitoista Frankia ja yksi Pekka (Markku Toikka) kokevat elinolosuhteensa Kallion työläiskaupunginosassa liian raskaiksi ja päättävät lähteä kohti myyttistä Eiraa, josta ovat kuulleet vanhempiensa puhuvan. Siellä kaikki on kuulemma paremmin, raikkaat tuulet puhaltavat ja nurmi viheriöi. Matka muodostuu omalaatuiseksi sotaretkeksi ja vaellukseksi Helsingin keskeisissä kulttuuripaikoissa (Tavastia, elokuva-arkiston Orion-teatteri…) ja miehiä karsiutuu pelistä yksi toisensa jälkeen.
Läpi uransa lajityypistä toiseen ennakkoluulottomasti siirtynyt Mika Kaurismäki halusi 1990-luvun alussa tehdä ”puhtaan seikkailuelokuvan”. ”Tällaisen lajityypin takia tulin alun perin elokuva-alalle”, ohjaaja kertoi Kuukausiliitteelle (7/1993). Tulos oli jotain mitä Suomessa ei oltu nähty: The Last Border – viimeisellä rajalla on puhdasverinen post apocalypse -elokuva, tuhon jälkeiseen maailmaan sijoittuva rujo selviytymistarina. Norjan Lapissa kuvattu elokuva nyökkää kunnioittavasti Mad Max -trilogian suuntaan, mutta rakentaa oman maailmansa ja tarinansa.
Me Rosvolat on vauhdikas seikkailuelokuva 10-vuotiaasta Viljasta, joka tulee erehdyksessä maantierosvojen kidnappaamaksi. Rosvoautossa asuva lainsuojaton perhe elättää itsensä pihistämällä mökkiläisten autoista tarpeisiinsa karkkia, eväitä ja lehtiä. Rahasta he eivät ymmärrä mitään. Elokuva perustuu Siri Kolun kirjoihin.
Leningrad Cowboys Go America -elokuva jatko-osa alkaa Meksikosta, jonne yhtye ensimmäisen elokuvan lopussa päätyi. Paljon on tapahtunut ja bändi on vajonnut tequilan ääreen ja rappiolle – suurin osa muusikoista on kuollut viinaan.
”Maailman huonoin”, töyhtötukkainen ja piikkikärkikenkiin sonnustautunut rock-yhtye harjoittelee jossakin tundralla. Keikkaa ei tahdo millään löytyä ja bändi päättää matkustaa Amerikkaan, missä ne ”ostavat mitä paskaa tahansa”. Mukaan otetaan myös yhtyeen yöllä tundralle jäätynyt basisti (Silu Seppälä) ja joukon jatkona seuraa niin ikään puolikalju kylähullu Igor (Kari Väänänen). Amerikkaan päästyään bändi aloittaa pitkän ja pölyisen vaelluksen pitkin syrjäkyliä ja hämyisiä keikkapaikkoja diktaattorimaisen managerinsa Vladimirin (Matti Pellonpää) johdolla.
Kaurismäen Ranskassa ja ranskaksi kuvaama sovitus Henri Murgerin Boheemielämää-romaanista kertoo kolmen taiteilijan – albanialaisen maalari Rodolfon (Matti Pellonpää), kirjailija Marcel Marxin (André Wilms) ja säveltäjä Schaunardin (Kari Väänänen) – elämänkamppailusta ja ystävyydestä taiteilijaelämän ja köyhyyden koukeroissa. Rodolfo rakastuu Mimiin (Evelyne Didi) mutta tulee sittemmin karkotettua maasta hänen oleskelulupansa mentyä umpeen.
Aki Kaurismäen kirjallisuusklassikkotulkintojen sarja sai jatkokseen omalaatuisen, suomalaisen liike-elämän ja juppikauden yritysmaailmaan sijoitetun version William Shakespearen tunnetuimmasta näytelmästä.
Noin viisitoista Frankia ja yksi Pekka (Markku Toikka) kokevat elinolosuhteensa Kallion työläiskaupunginosassa liian raskaiksi ja päättävät lähteä kohti myyttistä Eiraa, josta ovat kuulleet vanhempiensa puhuvan. Siellä kaikki on kuulemma paremmin, raikkaat tuulet puhaltavat ja nurmi viheriöi. Matka muodostuu omalaatuiseksi sotaretkeksi ja vaellukseksi Helsingin keskeisissä kulttuuripaikoissa (Tavastia, elokuva-arkiston Orion-teatteri…) ja miehiä karsiutuu pelistä yksi toisensa jälkeen.
Kaurismäen Suomi-trilogian ensimmäinen, Matti Pellonpään muistolle omistettu osa Kauas pilvet karkaavat, kertoo hovimestari Ilonasta (Kati Outinen) ja hänen raitiovaununkuljettajana työskentelevästä miehestään Laurista (Kari Väänänen). Kumpikin joutuu yllättäen työttömäksi ja he joutuvat rakentamaan elämänsä ja yhteiskunnallisen itsekunnioituksensa alusta asti uudelleen. Lannistumaton pariskunta päättää lopulta perustaa ystäviensä kanssa oman ravintolan ja monien vaiheiden jälkeen yhteinen unelma toteutuu.
Anssi Mänttärin elokuva kertoo ystävyyden syntymisestä. Koska kyse on suomalaisista miehistä, prosessia auttaa niin viina kuin saunakin. Mutta ystävyys sotkee bisneksen ja niinpä elokuvassa ajaudutaan moraalikysymysten äärelle. Ja moraalihan venyy ja paukkuu kuin purukumi. Elokuva tuskin vastaa mihinkään, mutta esittää paljon kysymyksiä. HUOM: elokuvan edessä esitetään lyhytelokuva Mankeli (10 min.) ohjaus: Jan Andersson ja Katja Kettu Tarinan alku: Olipa kerran mankeli siis miespuolinen enkeli. Sillä oli pikkuiset sarvet ja häntänä töpseli ja sädekehänä pölykapseli.
Konsta Pylkkänen (Kai Lehtinen) on luonteeltaan loputtoman utelias haaveilija. Hän saattaa yllättäen syventyä ratkomaan maailman pieniä ja suuria arvoituksia aina mittarimadon toimenkuvasta avaruuden mittasuhteisiin. Omaperäisten ajatelmiensa takia Pylkkäsellä on melkoinen maine kainuulaiskylässä, johon modernin maailman vouhotukset tekevät vasta hiljalleen tuloaan.
Haarautuvan rakkauden talo on hulvaton komedia sivistyneeksi tarkoitetusta avioerosta, josta tulee jotakin aivan muuta... Juhanin (Hannu-Pekka Björkman) ja Tuulan (Elina Knihtilä) avioliitto natisee liitoksissaan. He päättävät erota, mutta sopivat asuvansa saman katon alla sulassa sovussa niin kauan, kunnes talo saadaan myytyä. Sivistynyt avioero siis. Juhani laatii säännöt, joiden mukaan yhteisasumisen pitäisi sujua, mutta tulee itse rikkoneeksi niitä ensimmäisenä, kun tuo kotiin baarista naisen yhdeksi yöksi.
V2 on sarjakuvamaisella henkilögallerialla miehitetty kovaotteinen, tumman huumorin ryydittämä jännityselokuva, jonka toiminnan polttopisteessä kärvistelee Reijo Mäen dekkareista tuttu turkulainen yksityisetsivä, ikuinen oikeustieteiden ylioppilas Jussi Vares. Nelikymppinen Vares on toiminnan mies, joka tekee luottamuksellisia tutkimuksia kenen laskuun tahansa turhia moralisoimatta. Kovapintaisella Vareksella ei ole kuin kaksi heikkoa kohtaa: kylmä olut ja kuumat naiset, joista kummastakaan hänellä ei ole tapana kieltäytyä.
Pääosissa: Kari Väänänen, Mari Rantasila, Samuli Edelmann, Esko Nikkari, Vesa Vierikko, Martti Suosalo, Tapio Hämäläinen, Esa Latva-Äijö, Tarja Keinänen, Heikki Paavilainen
