Aja, nuori intialainen fakiiri, lähtee äitinsä ennenaikaisen kuoleman jälkeen etsimään isäänsä Pariisiin, väärä sadan euron seteli taskussaan. Pyhiinvaelluksella Ikeaan hän löytää tarjouksen piikkimaton sijaan rakkauden, mutta karma ei petä: kaappiin piiloutunut Aja joutuu pyöritykseen, joka vie hänet Lontooseen, Barcelonaan, Roomaan ja Tripoliin, milloin Vuittonin salkussa, milloin kuumailmapallossa, huijaamansa verenhimoinen taksikuski perässään.
Pitkän linjan elokuvantekijän, Marco Bellochion ohjaama Muistoja äidistäni on varmaotteisesti ohjattu draama, jolla on lämmin sydän. Massimo (Nicolò Cabras) on 10-vuotias torinolaispoika. Hän asuu kolmestaan rakkaan äidin ja etäisemmäksi jääneen isänsä kanssa. Perheen tasapaino järkkyy, kun syöpään sairastunut äiti menehtyy äkillisesti. Massimo jatkaa koulunkäyntiä ja saa ystäviä, mutta äidin ikävä ei hälvene. Menetys on kuin varjo, joka seuraa Massimoa läpi elämän. Elokuvan toisessa aikatasossa tapaamme aikuisen Massimon (Valerio Mastandrea).
Viisitoista vuotta yhdessä olleet Marie (Bérénice Bejo, Menneisyys, R&A 2013) ja Boris (Cédric Kahn) ovat kahden tyttölapsen vanhempia, jotka asuvat Marien omistamassa ja Boriksen liki kokonaan kunnostamassa asunnossa. Kun viimeinenkin palanen rakkautta loppuu, pakenee Marie kirjojen, äidinrakkauden ja kireiden kommenttien taakse. Boris pahentaa tilannetta lähinnä ilkeillä piikeillä Marien ylemmän luokan perhetaustasta. After Love on kuin katsoisi hidasta kolaria, jonka tietää päättyvän liki täydelliseen tuhoon.
Neljä vuotta eronsa jälkeen Ahmad matkustaa Teheranista Pariisiin sinetöimään eropaperit ranskalaisen vaimonsa Marien kanssa. Lyhyen vierailunsa aikana Ahmad havaitsee Marien ja tämän tyttären Lucien välien tulehtuneen. Ahmadin yrittäessä parantaa tilannetta paljastuu yllättäen salaisuus menneisyydestä. Menneisyys on "Nader ja Simin: Ero" -elokuvasta Oscarilla palkitun Asghar Farhadin uusi ohjaus. Elokuva palkittiin parhaasta naispääosasta Cannesin elokuvajuhlilla 2013.
