Erinomaisten brittikomedioiden taiturin Armando Iannuccin THE DEATH OF STALIN vie katsojat vuoden 1953 Moskovaan. Kun Josef Stalin saa vakavan sairauskohtauksen ja alkaa tehdä kuolemaa, alkaa Neuvostoliitossa kaikkien aikojen poliittinen valtataistelu. Suuri johtaja on heittämässä lusikkaansa nurkkaan ja paikka tulee avoimeksi seuraajalle, jos tämä vaan pelaa korttinsa oikein. Ja ehdokkaita on pelissä monta! Kremlissä kuhisee, kun perheenjäsenet ja vallanjanoiset poliitikot Hruštšovista Berijaan ja Žukovista Molotoviin ottavat tilanteesta kaiken irti.
Kun Ranskan ulkoministeri astuu ovesta sisään, kissat maukuvat ja paperit pöllähtävät ilmaan. Konkariohjaaja Bertrand Tavernier ei säästele ammuksia tehdessään kotimaansa ulkoministeriön naurunalaiseksi. Selkäänpuukottajien, kiimaisten juonittelijoiden ja kolmioleipiä mussuttavien vässyköiden legioonaa johtaa iskulauseita suustaan sarjatulella laukova, viittauksissaan Herakleitosista Tinttiin harhaileva ministeri. Myrskyn silmään joutuu nuori Arthur Vlaminck, joka palkataan käsikirjoittamaan ministerin sanomisia. Ensimmäinen työnanto on puhe YK:n huippukokoukseen.
Yhdysvallat tarvitsee sodan. Iso-Britannian pääministeri on mukana. Sopiva kohdemaakin on jo katsottu Lähi-idästä. Perustelut ovat enää muodollisuus. Pääasia on saada kansan mielialat kääntymään oikeaan suuntaan. Valitettavasti brittien uusi ja suulas kehitysministeri Simon Foster (Tom Hollander) on sen luokan tohelo, ettei häneen voi luottaa suuntaan eikä toiseen – ja nyt sotaa taannoin vain vahingossa kannattanut mies suuntaa kohti Washington D.C.:tä ilman esiliinaa. Lähetetäänpä siis paikalle Lontoon politiikan julmin taustapiru, propagandamestari Malcolm Tucker (Peter Capaldi).
