Aleksandr Sokurov tunnetaan muun muassa mestarillisesta yhdellä otolla kuvatusta elokuvastaan Venäjän arkki (2002). Pääosissa ovat Pietarin Eremitaasi-museo sekä ranskalainen diplomaatti, joka kohtaa Venäjän ja sen historian monet vaiheet 1700-luvulta nykypäivään. Merkillisessä elokuvaesseessään Francofonia, 13 vuotta myöhemmin, Sokurov käsittelee Pariisin Louvre-museon kohtalonhetkiä toisen maailmansodan aikana.
Monikertaisesti palkittu Aleksandr Sokurov on yksi nyky-Venäjän kiinnostavimmista ja tunnetuimmista elokuvantekijöistä, jonka kunnianhimoiset työt, olivatpa ne fiktio- tai dokumenttielokuvia, koukuttavat. Sokurovin elokuvat käsittelevät usein moraalista rappiota tai vallanhimoa. Ne voivat pureutua historiaan, venäläisiin taiteilijoihin tai ajattomiin ilmiöihin. Sokurovin tunnetuin, kolmen elokuvan teoskokonaisuus analysoi yksilön ja vallan välistä suhdetta aiheinaan Hitler, Lenin ja Hirohito.
Elämän tarkoitusta kiivaasti pohtiva alkemistiprofessori Heinrich Faust (Johannes Zeiler) tekee rujoja ruumiinavauksia ja etsii vimmaisesti sitä, missä kohdassa kehoa ihmisen sielu sijaitsee. Groteski ja puhelias rahanlainaaja Mauricius (Anton Adasinsky) kertoo oudoilla esineillä lastatussa liikkeessään että ainoa tavara, josta hän suostuu maksamaan, on ihmisen sielu. Rakastunut Faust päätyy tekemään kaupat. Hän myy sielunsa päästäkseen petipuuhiin kauniin Margareten (Isolda Dychauk) kanssa.
