J-P Valkeapään Cannesissa juhlitussa Koirat eivät käytä housuja (2019) -elokuvassa sureva mies etsii sadomasokismista tunnelukkoihinsa sopivaa avainta. Kotimaisen elokuvan S&M-pioneeri Tuhlaajapoika lähestyy kivun ja tunteiden suhdetta ankarammasta lähtökohdasta. Veikko Aaltosen läpimurtoelokuva on suomalaisen elokuvan 1990-luvun alun laman keskellä loistanut valopilkku, jonka tuottajana toimi itse Aki Kaurismäki. Iiro Küttnerin käsikirjoittama tarina kertoo vankilasta vapautuvasta Esasta (Hannu Kivioja). Tahdoton ajelehtija päätyy hakkaamaan ihmisiä rahasta.
Noin viisitoista Frankia ja yksi Pekka (Markku Toikka) kokevat elinolosuhteensa Kallion työläiskaupunginosassa liian raskaiksi ja päättävät lähteä kohti myyttistä Eiraa, josta ovat kuulleet vanhempiensa puhuvan. Siellä kaikki on kuulemma paremmin, raikkaat tuulet puhaltavat ja nurmi viheriöi. Matka muodostuu omalaatuiseksi sotaretkeksi ja vaellukseksi Helsingin keskeisissä kulttuuripaikoissa (Tavastia, elokuva-arkiston Orion-teatteri…) ja miehiä karsiutuu pelistä yksi toisensa jälkeen.
Aki Kaurismäen käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Toivon tuolla puolen kertoo suomalaisesta kauppamatkustajasta (Sakari Kuosmanen) ja syyrialaisesta pakolaisesta (Sherwan Haji), joiden polut risteävät. Elokuva jakautuu kahteen tarinaan, jotka sattuman ajamana risteytyvät neljänkymmenen minuutin kohdalla. Ensimmäinen kertoo Khaledista, nuoresta syyrialaisesta pakolaismiehestä, joka on menettänyt miltei koko perheensä ja lähes vahingossa ajautuu hiililaivan salamatkustajana Helsinkiin, jossa hakee turvapaikkaa ilman suuria toiveita vastaisesta elämästään.
Veteraanidokumentaristi Jouko Aaltonen tekee kunniaa elokuvateattereille ja niissä työskenteleville. Esitystoiminta on käsityöläisyyttä ja usein sukupolvelta toiselle siirtyvää perheyrittämistä. Itse teatteri on suurten tunteiden temppeli. Peter von Bagh kertoo elokuvan tuovan lohtua toisesta paremmasta todellisuudesta, jossa kaikki on paikallaan. Elokuvateattereissa on pantu alulle lukuisia lapsia. Toisaalta niissä on menehtynyt ihmisiä konehuoneen räjähdyksessä tai Neuvostoliiton pommien pudotessa lastennäytöksen lippujonoon.
Syksyn 2014 Night Visionsin kotimainen maailmanensi-ilta Ruotsalainen hetki ei ole sitä tavanomaisinta suomalaista elokuvaa. Mustan komedian tyylilaji on ehtaa Joel ja Ethan Coenia, veljesten tuotannon äkkiväärästi kulmien alta virnuileva verisukulainen. Jo alkuasetelma suuntaa odotukset viistoon: iskelmätähti Karilla (Tommi Korpela) on autossaan salaperäinen mattokäärö, josta hän yrittää hankkiutua eroon naisensa Sonjan (Minna Haapkylä) kanssa. Apua haetaan rumpalikaveri Anterolta (Hannu-Pekka Björkman), Helsingin Töölönlahdella vaimonsa Elisan (Elina Knihtilä) kanssa asuvalta poliisilta.
Leningrad Cowboys Go America -elokuva jatko-osa alkaa Meksikosta, jonne yhtye ensimmäisen elokuvan lopussa päätyi. Paljon on tapahtunut ja bändi on vajonnut tequilan ääreen ja rappiolle – suurin osa muusikoista on kuollut viinaan.
Kaivos suljetaan jossakin pohjoisessa ja työttömäksi jäänyt Taisto Kasurinen (Turo Pajala) kohtaa paikallisessa kuppilassa niin ikään työttömäksi jääneen isänsä (Erkki Pajala). Isä antaa pojalleen perintönä Cadillacinsa avaimet, hyvästelee lakonisesti jälkikasvunsa ja ampuu itsensä baarin vessassa. Kasurinen lähtee etelään uuden ja paremman tulevaisuuden toivossa. Elämä Helsingissä alkaa hankalasti ja Kasurisen rahat ryöstetään. Pian tämä kuitenkin kohtaa yksinhuoltajaäiti Irmelin (Susanna Haavisto) ja heidän välilleen kehittyy romanssi.
”Maailman huonoin”, töyhtötukkainen ja piikkikärkikenkiin sonnustautunut rock-yhtye harjoittelee jossakin tundralla. Keikkaa ei tahdo millään löytyä ja bändi päättää matkustaa Amerikkaan, missä ne ”ostavat mitä paskaa tahansa”. Mukaan otetaan myös yhtyeen yöllä tundralle jäätynyt basisti (Silu Seppälä) ja joukon jatkona seuraa niin ikään puolikalju kylähullu Igor (Kari Väänänen). Amerikkaan päästyään bändi aloittaa pitkän ja pölyisen vaelluksen pitkin syrjäkyliä ja hämyisiä keikkapaikkoja diktaattorimaisen managerinsa Vladimirin (Matti Pellonpää) johdolla.
Kaurismäen Ranskassa ja ranskaksi kuvaama sovitus Henri Murgerin Boheemielämää-romaanista kertoo kolmen taiteilijan – albanialaisen maalari Rodolfon (Matti Pellonpää), kirjailija Marcel Marxin (André Wilms) ja säveltäjä Schaunardin (Kari Väänänen) – elämänkamppailusta ja ystävyydestä taiteilijaelämän ja köyhyyden koukeroissa. Rodolfo rakastuu Mimiin (Evelyne Didi) mutta tulee sittemmin karkotettua maasta hänen oleskelulupansa mentyä umpeen.
Aki Kaurismäen kirjallisuusklassikkotulkintojen sarja sai jatkokseen omalaatuisen, suomalaisen liike-elämän ja juppikauden yritysmaailmaan sijoitetun version William Shakespearen tunnetuimmasta näytelmästä.
M (Markku Peltola) saapuu öiseen Helsinkiin, nukahtaa puistonpenkille ja tulee pahasti hakatuksi. Hänet ehditään jo todeta sairaalassa kuolleeksi mutta M herääkin henkiin ja päätyy köyhien asuttamaan konttikylään, kaupungin laitamille. Vähitellen muistinmenetyksestä kärsivän miehen onnistuu rakentaa elämänsä pala palalta uudelleen, hänen löytäessään uusia ystäviä ja rakkaudenkin Pelastusarmeijan upseeri Irmasta (Kati Outinen). Yhteiskunta heittää kuitenkin yhä uusia ongelmia hänen tielleen, koska miehellä ei virkavallan silmissä ole lainkaan henkilöllisyyttä.
Kahviin addiktoitunut Valto (Mato Valtonen) ja hänen Koskenkorvaa estoitta litkivä automekaanikkoystävänsä Reino (Matti Pellonpää) – kaksi pohjimmiltaan ujoa peräkammarin poikaa – lähtevät Valton Volgalla tien päälle ja kohtaavat pian virolaisen Tatjanan (Kati Outinen) ja valkovenäläisen Klavdian (Kirsi Tykkyläinen), joille lupaavat antaa kyydin satamaan.
Noin viisitoista Frankia ja yksi Pekka (Markku Toikka) kokevat elinolosuhteensa Kallion työläiskaupunginosassa liian raskaiksi ja päättävät lähteä kohti myyttistä Eiraa, josta ovat kuulleet vanhempiensa puhuvan. Siellä kaikki on kuulemma paremmin, raikkaat tuulet puhaltavat ja nurmi viheriöi. Matka muodostuu omalaatuiseksi sotaretkeksi ja vaellukseksi Helsingin keskeisissä kulttuuripaikoissa (Tavastia, elokuva-arkiston Orion-teatteri…) ja miehiä karsiutuu pelistä yksi toisensa jälkeen.
Elokuva ranskalaisen pikkukaupungin kengänkiillottajasta, joka yrittää pelastaa pakolaislapsen. Ohjaus: Aki Kaurismäki Näyttelijät: André Wilms, Kati Outinen, Blondin Miguel, Jean-Pierre Darroussin, Elina Salo Suomenkielinen tekstitys.
Ranskalainen pikkuvirkamies Henri Boulanger (Jean-Pierre Léaud) työskentelee lontoolaisessa virastossa kunnes saa eräänä päivänä yllättäen lopputilin. Työ on ollut yksinäisen miehen elämän koko sisältö ja tämä päätyy päättämään päivänsä. Useat itsemurhayritykset eivät kuitenkaan onnistu ja mies palkkaa ammattitappajan hoitamaan asian puolestaan. Sopimuksen lukkoon lyömisen jälkeen Henri tapaa kukkia myyvän Margaretin (Margi Clarke) ja rakastuu, saaden takaisin elämänhalunsa. Hän yrittää perua sopimuksensa tappajan kanssa mutta ei saa tähän yhteyttä.
Juhani Ahon klassisen kolmiodraama Juhan mykkäelokuvasovitus kertoo maanviljelijäpariskunnasta – Juhasta (Sakari Kuosmanen) ja hänen vaimostaan Marjasta (Kati Outinen) – joiden yhteinen arki häiriintyy kun kaupunkilaisviettelijä Shemeikka (André Wilms) ilmestyy yllättäen heidän elämäänsä. Luottavainen Juha ei hahmota mitä on tapahtumassa ennen kuin on liian myöhäistä ja kaupungin valoista haaveileva Marja on lähtenyt petollisen Shemeikan matkaan. Marja ajautuu nopeasti osaksi tämän surkeaa haaremia ja Juha lähtee vaimonsa perään kosto mielessään.
Kaurismäen Suomi-trilogian ensimmäinen, Matti Pellonpään muistolle omistettu osa Kauas pilvet karkaavat, kertoo hovimestari Ilonasta (Kati Outinen) ja hänen raitiovaununkuljettajana työskentelevästä miehestään Laurista (Kari Väänänen). Kumpikin joutuu yllättäen työttömäksi ja he joutuvat rakentamaan elämänsä ja yhteiskunnallisen itsekunnioituksensa alusta asti uudelleen. Lannistumaton pariskunta päättää lopulta perustaa ystäviensä kanssa oman ravintolan ja monien vaiheiden jälkeen yhteinen unelma toteutuu.
Rikos ja rangaistus -romaanin modernissa sovituksessa, Aki Kaurismäen varsinaisessa esikoisohjauksessa, teurastaja Antti Rahikainen (Markku Toikka) murhaa vanhan liikemiehen ilman sen selvempää syytä ja tulee myös heti tekonsa jälkeen nähdyksi. Murhan silminnäkijä Eeva (Aino Seppo) ei kuitenkaan mene kertomaan asiasta poliisille ja noiden kahden välille kehittyy erityinen ja kompleksinen suhde. Rahikainen leikkii omaa älyllistä kissa ja hiiri -leikkiään virkavallan kanssa ja vaikka komisario Pennanen (Esko Nikkari) on tietoinen hänen syyllisyydestään, poliisi ei pysty todistamaan asiaa.
Ruoholahden modernissa teollisuusmiljöössä yövartijana työskentelevä Koistinen (Janne Hyytiäinen) on yksinäinen mies, jota työkaverit armotta kiusaavat. Hän unelmoi omasta firmasta ja kertookin asiasta rannan varrella nakkikioskia pitävälle Ailalle (Maria Heiskanen), jolla tuntuu olevan Koistisen tietämättä enemmänkin tunteita yövartijaa kohtaan. Eräänä päivänä Koistinen kohtaa Mirjan (Maria Järvenhelmi), joka työskentelee tosiasiassa rikollispomo Lindströmin (Ilkka Koivula) laskuun.
Leningrad Cowboys -yhtyeen kokonaismytologian hurjimpia tähtihetkiä oli 12.6.1993 Senaatintorilla, yhdessä Puna-armeijan kuoron kanssa järjestetty suurkonsertti, jonka musiikillisessa kirjossa yhdistyivät rock ’n’ rollin klassikkojen ja venäläisten kansansävelmien, maailmanmusiikin ja meksikolaistyyppisten torviarrien taidolla koottu ja sovitettu kokonaisesitys. Megalomaaninen spektaakkeli keräsi paikan päälle noin 70 000 katsojaa ja Kaurismäen elokuvasovituksessa yhdistyvät saumatta niin tapahtuman mahtipontinen luonne kuin intiimi tunnelmakin.
Onnettomissa perheoloissa äitinsä (Elina Salo) ja isäpuolensa (Esko Nikkari) kanssa asuva yksinäinen Iris (Kati Outinen) työskentelee tulitikkutehtaassa ja unelmoi suuren rakkauden löytämisestä, romanttista kirjallisuutta vapaa-aikoinaan ahmien. Tansseissa kukaan ei pyydä tätä kanssaan lattialle kunnes eräänä iltana Iris kohtaa juppimaisen Aarnen (Vesa Vierikko). He viettävät keskenään yhteisen yön ja Iris erehtyy luulemaan heidän välillään olevan todellista rakkautta, tullen myös vahingossa raskaaksi.
Roskakuski Nikander (Matti Pellonpää) tapaa Valintatalon kassalla työskentelevän Ilonan (Kati Outinen) ja heidän välilleen kehittyy vähitellen ongelmainen rakkaustarina. Nikander on menettänyt omasta yrityksestä haaveilleen työtoverinsa (Esko Nikkari) ja löytää yöksi putkaan jouduttuaan uudeksi ystäväkseen Melartinin (Sakari Kuosmanen). Ilona saa ilman omaa syytään potkut työpaikaltaan ja varastaa hetkellisen kostonhimon vallitessa Valintatalon kassalippaan. Nikander ja Ilona matkustavat pois Helsingistä ja majoittuvat motelliin.
Onko tango sittenkin syntynyt Suomessa kuten Aki Kaurismäki väittää? Argentiinassa väitteestä ollaan ymmärrettävästi tuohtuneita. Kolme muusikkoa Buenos Airesista lähtee Suomeen tutkimaan asiaa. Kolmikko kohtaa matkallaan niin tanssilavojen taikaa, saunan hurmaa kuin rautaisia tangoammattilaisiakin. Viviane Blumenscheinin dokumentti kertoo tangosta hauskasti, mutta sukeltaa myös mollivoittoisen suomalaisuuden ytimeen. Ja kun Reijo Taipale kajauttaa laskeva aurinko taustallaan Satumaa-tangon argentiinalaismuusikkojen säestämänä, herahtaa kyynel silmään kyynisimmältäkin viihteen vastustajalta.
Sayokolla on kämppä täynnä kissoja muttei miestä. Kolkyt ja risat on lasissa, rakas isoäiti kuollut ja niinpä Sayoko on päättänyt hommautua avioon. Siinä ohessa hän vuokraa kissojaan seuraa kaipaaville yksinäisille ihmisille. Aviomieskandidaatteja ei juuri näy, mutta sitä eksentrisempiä muita persoonallisuuksia näyttää tarttuvan Sayokon helmoihin siinä missä kissojakin. Rent-a-Cat koostuu muutamasta eri kertomuksesta, kuin japanilaisten suosimista ilmavista pienoisnovelleista, joissa toistuu sama kuvio: Sayoko tapaa ihmisen, joka haluaa häneltä kissan lainaan.
Aki Kaurismäen Le Havre kertoo ranskalaisen pikkukaupungin kengänkiillottajasta, joka yrittää pelastaa pakolaislapsen. Huom. Dialogi ranskaa, tässä versiossa vain englanninkielinen tekstitys.
Sputnik Oy / Aki Kaurismäki tuo maahan Jean Vigon koko tuotannon. Ensin 2.3. alkaen uusi, restauroitu kopio, maailman kauneimmaksi sanotusta elokuvasta, L´ATALANTEsta (lisänä lyhytelokuva: TARIS, ROI DE L`EAU). Syksyllä 2007 on vuorossa Nolla käytöksessä (lisänä Sa propos de Nice). L´Atalanten aihe sinänsä on usein käsitelty: nuoren parin ensimmäiset ajat yhdessä.
"Kauas pilvet karkaavat" ja "Mies vailla menneisyyttä" aloittaman trilogian päätös. Ensimmäinen kertoi työttömyydestä ja toinen asunnottomuudesta, nyt teemana on yksinäisyys. Päähenkilö, Koistinen nimeltään, etsii Chaplinin pikku kulkurin lailla kovasta maailmasta pientä säröä, josta ryömiä sisään, mutta niin kanssaihmiset kuin yhteiskunnan kasvoton koneistokin katsovat asiakseen murskata hänen vaatimattomat haaveensa kerta toisensa jälkeen.
