R&A 09: Ricky

1 t 30 min  |  -  |  Ensi-ilta: 20.9.2009

Katie (Alexandra Lamy) on pienen Lisan yksinhuoltajaäiti, jolla roihahtaa työpaikkaromanssi komean Pacon (Sergi López) kanssa. Rakastavaiset muodostavat uusioperheen, johon pian syntyykin jo pikkuveli Ricky. Ranskalaisohjaaja François Ozonin elokuva alkaa arkisena draamana työväenluokkaisten ihmisten perhesuhteista, mutta ensivaikutelma harhauttaa. Pian käy nimittäin ilmi, että ruhjeet Rickyn selässä eivät olekaan isän kovakouraisuudentulosta, vaan ensimmäiset merkit enkelimäisen pojan valkeista siivistä.

Ozon on sanonut, ettei hän pidä draamasta. Elokuvissa täytyy olla keveyttä, la légèreté. Rickyn teemat ovat syvällisiä – äidinrakkaus, erilaisuuden hyväksyminen, isän rooli perheessä – mutta fantastinen elementti tarinassa pitää tunnelman kuitenkin keveänä kuin kevättuuli, jonka syleilyyn pieni poika kaipaa. Perheen yritykset suojella lasta kahlitsemalla hänet maankamaralle kuitenkin rajoittavat lapsen luonnollista tarvetta käyttää ruumiinsa koko potentiaalia.

Siivet symboloivat vapautta, mutta niiden kautta peilataan myös suhdettamme fyysisiin poikkeamiin. Rickyn ruumiin muutoksiin kiinnitetäänkin paljon huomiota ja niistä kumpuaa myös elokuvan lempeä huumori. Vaikka Ozon lainaa kristillistä kuvastoa, elokuvan sävy ei ole uskonnollinen tai harras vaan pikemminkin utelias ja ylimaallinen.

Elokuvan tyylilajia kuvailee parhaiten maaginen realismi. Tunnelma ei koskaan sorru satumaisen puolelle, vaan elokuva synnyttää kokemuksen nimenomaan reaalimaailman taianomaisuudesta, mitä tukee myös Philippe Trombin tyylikäs musiikki. Muun muassa Pan’s Labyrinthista tuttu espanjalaistähti Sergi López on kuin tehty rooliinsa Pacona, joka ei osaa suhtautua häneen kohdistuviin syytöksiin kuin pakenemalla. Naisten ohjaajana tunnettu Ozon (mm. Swimming Pool, Aika lähteä) on halunnut korostaa näissä tarinoissa usein taustalle jäävän isän merkitystä, kuitenkaan heikentämättä äidin roolia.

MARJO PIPINEN

    

Näytösajat ja liput

Valinnoillasi ei löydy näytöksiä.